Viikosta taas selvitty! Tällä viikolla selvisinkin mallikkaasti arjesta. Saatuani maanantain alamäen pysäytettyä ennen kiihdytysajoa, on loput neljä päivää mennyt ihan mukavasti suunnitelmien mukaan.

Tiistaina olin todella väsynyt. Ihmettelen vieläkin miksi, sillä olen viime aikoina nukkunut ihan säännöllisiä 7-8 tunnin yöunia. Väsymyksestä huolimatta pusersin itsestäni kuitenkin jumppakäynnin. Rankan lihaskuntotunnin jälkeen oli suunnitelmissa jäädä vielä aerobiselle tanssitunnille, mutta tässä kohtaa päätin kuunnella väsynyttä kehoani. Lähdin kotiin, kaikkeni antaneena ja aivan rättiväsyneenä. Päätös taisi olla ihan hyvä, nukahdin kahdeksan jälkeen sohvalle, ennen yhdeksää olin taju kankaalla sängyssä.

Entäs sitten punnerrushaaste? Sitä tuli puuhattua välipäivinä, kun en työaikatauluilta päässyt jumppaan. Hyvät uutiset haasteesta: nenäni ei ole lytyssä eivätkä alakertalaisten lamput ole pudonneet. En siis ole kertaakaan rysähtänyt suorilta käsilta lattialle. Lähellä on tosin käyty pariin otteeseen, ei siis mitenkään turhan helppoa tämä punnertaminen! Nyt ensimmäisellä viikolla olen ohjeita noudattaen punnertanut alle kymmenen punnerruksen sarjoja. Ilokseni sain huomata, että viikon kolmannen eli viimeisen treenin kohdalla viimeisessä sarjassa sain väännettyä viisitoista (15!!) punnerrusta. On siis ensimmäisen viikonkin aikana huimaa edistystä tapahtunut, sillä alkutestissä sain juuri ja juuri puserrettua kymmenen. Noista punnerruksista taas se viimeinen oli kyllä semmoista pusertamista että pääsin ylös ja alas ilman rysähdyksiä, mutta pääasiahan on että selvisin, eikös niin? Vilkaisin seuraavan viikon harjoitusohjelmaa, ja toistomäärät pyörivät 8-13 punnerruksen välillä. Uskon selviäväni niistä, ja mielenkiinnolla odotan millaiseen puristukseen kykenen toisen viikon lopulla. Sen jälkeen onkin tiedossa sitten välitestaus, jossa katsotaan monta punnerrusta nyt saa aikaan. Treeni jatkuu sitten välitestin tulosten mukaan.

Perjantaina oli aika sekä punnituksen että karkkipäivän. Olin luvannut itselleni irtsarisäkin illaksi, oli vaa'an lukema mikä tahansa. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä lukema oli ihan hyvä, suunnitelman mukaiset miinus puoli kiloa, kun vaaka näytti aamulla 62,3kg. Normaalipaino we're well on our way! Illalla vedinkin sitten leffan kanssa karkkiöverit, tänään on aika mennä pusertamaan jumpassa vähän hyvää oloa kehoon ja karkkikaloreita pois pois pois!

Mielialojen kanssa ollaan nyt vähän oltu reunalla. Eilen antauduin ihan suosiolla vähän ahdistuksen vietäväksi. Koetan nyt hallita oloa niin, että sallin pahan olon tulla, mutta olennaista on tänään lähteä salille ja liikkeelle, ettei paha olo jää päälle. Se onkin haastavaa, en tahdo lainkaan. Haluan maata peiton alla piilossa, kuunnella musiikkia ja syödä karkkia. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää että juuri tänään lähden jumppaan. Olisi kamalaa huomata kuukauden päästä, että olen taas ollut kuukauden verran sängyssä toimintakyvyttömänä. Maanantai alkaa Hoitsun tapaamisella, näistä fiiliksistä ja tästä, toivottavasti voitokkaasta, taistelusta lienee syytä hieman jutella.

Nyt äkkiä jumpalle valuttamaan mökötys hien mukana jumppasalin lattialle. Tasapainoista viikonloppua kaikille!