Perjantai oli hölmö päivä. Aamulla olin täynnä postiivisuutta. Taistelutahtoa ja suunnitelmia illan lenkistä tai jumpasta tai mistä vaan liikunnasta. Täynnä fiksuja ruokailusuunnitelmia ja "Yes, I can!" -henkeä. Sitten tapahtui jotain. Ensin peruttiin odottamani jumppa. Kun pääsin kotiin olin väsynyt, nälkäinen ja tästä combosta huonovointinen. Huimauksen ja huonon olon vuoksi makasin lattialla parikymmentä minuuttia ennen kuin saatoin alkaa laittaa syömistä - olo vain oli niin kamala etten pysynyt tolpillani. Matkapahoinvointi hyökkää joskus, tällä kertaa tuli aika hurjana. Hyi.
Lopulta en päässyt lenkille. Söin, söin, söin. Paistoin lettuja yhdeltätoista illalla. Kyllä. Että överiksihän se meni. Ja huolella.
Lauantaina velloin aamulla itsesäälillä sängyn pohjalla. Kunnes sisuunnuin ja juoksi salille ehtiäkseni jumppaan. Kahden tunnin ja kuudensadan miinusmerkkisen kalorin jälkeen olo oli parempi ja fiilis on taas sellainen ettei maailma loppunutkaan. Ensi viikolla tahdon olla 62 kilon puolella. Koska silloin olisi alle kaksi kiloa matkaa normaalipainoiseksi. Ja se on jonkin sorttinen virstanpylväs minulle se.
Vahvasta altoliikkeestä huolimatta punnerrushaaste elää ja voi hyvin. Suoritin juuri viikon kaksi viimeisen sarjan. Lopun maksimitoistoissa sain kaksikymmentäviisi (25!!) punnerrusta! Uskomatonta mutta totta.
Nyt taidan hieman syödä välipalaksi rahkaa. Myöhemmin puuroa ennen sunnuntain tiukkaa jumpparupeamaa. Eläköön terve elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti