Still alive!

Blogivälikuolema. Mutta täällä yhä ollaan, hengissä ja hieman vähemmän ahdistuneena kuin viikko sitten tähän aikaan.

Hermoloma vanhempien hoteissa koiran kanssa teki tehtävänsä. Pahimman sykerön sai taas jostain sisältään hieman löyhemmäksi ja hengitys kulkee paremmin. Olo on taas sellainen että pystyy piiskaamaan itseään ja keskittymään fiksuihin valintoihin elämäntapaosastolla.

Viime viikon perjantaina kävin säntillisesti vaa'alla, jos ei muuta niin tarkastamassa taas tunnesyöpöttelyn aiheuttamat vahingot. 63,8kg tuijotteli mua takaisin. Puolitoista kiloa on siis ängetty itseensä takaisin poppareita, suklaata, karkkia ja leipää. En tosin tarvinnut vaakaa kertomaan sitä minulle, sillä aiemmin hehkuttamani "hyvän olon indeksi" kyllä kertoi tämän minulle jo ennen vaakaa. Vaatteet kiristää päällä, olo on kömpelö, epämukava ja pöhöttynyt. Hyh. Toivoa sopii, että suurin osa painosta on nestettä jne, jolloin olo paranee piakkoin kun on taas lähdetty järkevälle linjalle.

Jos tahtoo tarkastella viikon ahmimista positiivisen kautta, niin kyllähän tähänkin pilveen saa haettua sen kuuluisan hopeareunuksen kun oikein pinnistää. Nyt on nimittäin tilanne se, että jokseenkin kaikki roska kaapeista on syöty pois. Ja kun eilen kävin kauppalistan kanssa ostoksilla, ei mukaan tarttunut mitään hölmöä. Kaapit on täynnä kaurapuuroa, marjoja, hedelmiä, avocadoa (NAM!), raejuustoa, rahkaa ja kevyttä mehukeittoa. Popparin siemenet jäivät kauppaan (niitä on mulla kotona yleensä aina) samoin näkkileipä, josta olen nyt havainnut ettei sen syöminen koskaan jää yhteen tai kahteen palaan. Jää himo, ja kohta huomaan syöneeni vähintään kuusi näkkäriä levitteen ja juuston kera. Parempi siis varmaan olla ostamatta sitä kaappiin lainkaan kiusaamaan.

Liikunnat on ollut olemattomissa, joinain päivinä ihan minimissä, viime viikon ajan. Punnerrushaastetta kuitenkin suoritin, kunnes loppuviikosta ihan rehellisesti unohdin(!) punnertaa viikon kolmannen sarjan, kun touhusin kaikkea muuta vanhempien luona. No, ei hätä tämän näköinen, otetaan tällä viikolla viikon kaksi harjoitteet uusiksi (ja tällä kertaa loppuun asti), ja katsotaan sitten seuraavalla viikolla sitä ohjelman välitestiä ja jatkotreenejä. Hyvää tekee punnertaa vähän lisää ennen välitestiä, kertaus on opintojen äiti ja muita latteuksia.

Ja nyt, hyvät ihmiset, minä lähden jumpalle ennen töihin kiiruhtamista. Koska eräs ystäväni on ilmoittanut tulevansa tänään jumppaan ja odottaa näkevänsä minut siellä. Sosiaalinen paine on paras motivaattori.

Täältä taas ponnistellaan! Loppuun kaunista kuvastoa silmän iloksi:

Kyllä, taas tämä, mutta kun se on minusta niin kaunis!