Viikko on alkanut töyssyillä. Ja alaspäin vetävien suunpielien ja kurtistuvien kulmien takana olen yrittänyt kovasti osata hakea hyvää mieltä kuntosalilta lähikaupan jätskihyllyn sijaan.Toistaiseksi olen onnistunut. Vaikka mieli ei ehkä olekaan parantunut koko loppupäiväksi, on ainakin treenin ajan ollut hyvä olo. Treenatessa ei ehdi miettiä muuta kuin tempoa, kyykkäystä, purra huulta ja tsempata itseään jaksamaan vielä kymmenen sekuntia. Mikä parasta? Illalla ei ole morkkista, toisin kuin sen jätskipurkin jälkeen olisi.
Miten paha mieli on tällä viikolla vaikuttanut treeneihin? Olen antanut
kaikkeni, ihan todella. Olen tehnyt kovemmin töitä kuin muina päivinä. Olen puskenut itseäni eteenpäin ja päättänyt, että jos kaikki muu meneekin nyt vähän persiilleen, treeniin panostetaan viikon kaikki onnistumiset. Se on toistaiseksi kannattanut. Jatketaan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti