Asenne kohdillaan

Uusi viikko, vanhat kujeet. Viime viikolla oloa piinannut turvotus tuntui viikonlopun aikana kadonneen ja fiilikset oli paremmat, peukkua sille. Ehdin myös käydä liikkumassa ja tuskailla punnerrusten kanssa kun voimat loppui kesken. Miten se on tulkittava? Tietenkin niin että tais olla edellisenä päivänä hiton hyvä treeni, kun vieläkin oli kroppa toipumistilassa!

Tällä viikolla liikkuminen tulee olemaan haaste, kun työvuoroja on hieman enemmän ja sosiaalisessa kalenterissakin on pari merkintää. Nyt tarvitaan vähän tahtotilaa ja yritystä, ettei mene laiskottelun puolelle. Yhdelle päivälle olen suunnitellut salikäynnin, jossa jumppien sijaan kokeillaan vähän treeniä juoksumatolla ja kenties jotain pientä lihaskunto-osuutta. Tämä siis ihan aikataulujen pakottamana, koska en silloin vain ehdi yhteenkään jumppaan. Välipäiviä tulee tällä viikolla kaksi, ja ne osuvat ikävästi peräkkäin. Mutta sellaista se joskus on, ei mahda mitään. Toisaalta välipäivätkään eivät ole niin kamalan paha asia, jos tämänhetkinen mielentila säilyy: minä en nimittäin malta odottaa tämän illan treeniä!

Joku saattaa ehkä muistaa, että maanantait ovat olleet yleensä mun vaakapäiviä. Nyt en ole kuitenkaan uskaltanut vaa'alle nousta, koska motivaatio on ollut niin hyvä ilmankin. Pelkään (ja minusta todella tuntuu), että luku ei ole hievahtanut, enkä tahdo turhaan itseäni masentaa. Sen sijaan menen salille paitsi tänään, myös huomenna, enkä syö herkkuja. Kyllä se paino jossain vaiheessa taas lähtee seuraamaan. Mitä sitä turhaan aloittaa viikkoa ahdistumalla numeroista, jos metodit on kuitenkin kohdallaan ja suunta oikea asenteen ja kurin kanssa?

Nyt treenikassi kuntoon ja vielä hetki töitä. Hymy naamalla eteenpäin!