Puolessa välissä lenkkiä iski kamala nälkä. Onneksi en ottanut rahaa mukaan, olisin nimittäin muuten kävellyt ostamaan ison säkin karkkia. Teki niin paljon mieli! Kotona sitten oikeaa ruokaa masuun. Kanaa ja kasviksia, hieman raakoja cashew-pähkinöitä. Jälkkäriksi vihreää teetä. Nyt mietin pitäiskö ottaa pipari vielä teen kaverina. Mutta lähtihän tää päivä ihan kivasti käyntiin vaa'an ilkimyksestä huolimatta. Pää pystyyn ja ulkoilemaan, se ei taida tuo vaa'an luku haaveilemalla muuttua!
Muistin vihdoin ennen uloslähtöä ottaa niitä muita mittoja! Ja täällähän oli kaksi mittanauhaa niin että voin toisen viedä mukanani kun koulu taas alkaa. Viikottain en ala senttejä kyttäämään, tuskin ne niin ripeästi muuttuvat. Oisko kerran kuussa hyvä väli?
Vyötärön mittasin navan kohdalta. Siis vähän alempaa kuin ohjeistettu, mutta mua kiinnostaakin mitä tapahtuu kaikkein pulleimmalle kohdalle. Ja hyi mitä mittanauha näytti. 91,5cm. Siis mä olen jumankauta melkein METRIN leveä!! Ei tunnu hyvältä. Toi pitää saada alas. Ihan jo terveydenkin vuoksi. Diabetes ja sydäntaudit vaanii nurkan takana, jos meno ei muutu.
Takamus oli muhkuraisimmasta kohtaa reilun metrin verran (100,5cm), että kavetua saisi sekin. Reiden mitaksi leveimmästä kohtaa tuli 59cm. Että ei ihme jos tulee hiertymiä kesällä hame päällä...
Vyötärön alkutavoitteena on se lääkäreiden suosittama 79cm, jolloin ollaan diabetesriskissä ns. "normaalissa". Lopputavoitteeksi voisi pistää senteissä vaikka 73 tai 75cm. Ettei olla ihan rajalla. Tosin mulla ei ole oikeasti mitään hajua miltä esim. 75cm näyttäisi. Joten ei jos, vaan KUN homma etenee niin katsotaan miltä mikäkin mitta oikeasti näyttää, ja mikä vaatekoko menee mukavasti päälle minkäkin mittaisena. Tahtoisin mahtua jatkossa ainakin kokoon 36. Koko 34 ois aika superia jo. We'll see. Asia kerrallaan. Baby steps, baby steps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti