Nyt mä laihdutan! Innosta puhkuen puuskutan lenkillä ja syön rehuja pari viikkoa. Alkuinnostus katoaa. Tuloksia ei näy. Ja kas, huomaan taas muutaman kuukauden päästä tekeväni saman urhean laihdutuspäätöksen, aina vain uudestaan.
Että hei vaan hei! Olen siis Mimmu, 22-vuotias tamperelaistunut opiskelija. Oma peilikuva ei miellytä. Ei ole miellyttänyt.... No onkohan koskaan. Tämä on nyt elämäntaparemonttiyritys numero miljuuna. Tällä kertaa uusia metodeita käyttöön, yksi niistä on tämä blogi. Josko kirjoittelu ja mahdollinen vertaistuki potkisi eteenpäin myös silloin kun on tullut repsahdettua eikä tuloksia näy.
Joku joskus sanoi, että laihdutuksen ongelma on se, että tuloksia alkaa näkyä kunnolla noin kahden kuukauden päästä projektin aloittamisesta. Hah. Sanomattakin on selvää, että jos tuloksia ei näy noin viikossa niin minä tuhahdan, heitän hanskat tiskiin ja työnnän käden namipussiin. Vähintään viikoksi eteenpäin.
Näin ennen joulua ei kukaan fiksu aloita yhtään mitään laihdutusprojekteja. En ole koskaan väittänyt itseäni fiksuksi. Tosin aloitusajankohdalleni on selitys. Onko selitys hyvä, sitä en arvioi, mutta jonkinlainen perustelu nyt kuitenkin löytyy.
Aloitin siis opiskelun täällä Tampereella tänä syksynä. Muutto, opiskelukiireet välivuosien jälkeen ja pimeä, sateinen syksy on aika killerikombinaatio pään hajoiluun. Menneiltä vuosilta tutun masennuksen oireet ovat hiipineet takaisin iholle, arki on ollut hieman turhan hankalaa ja aktiivisuustaso on pudonnut nollan alapuolelle. Lopputuloksena musta mieli ja ahdistava kroppa. Vaatteiden jatkuva tiukentuminen ei paranna mukavuusastetta. Eikä kyse ole siitä ettäkö pesisin niitä liian kuumassa, vaikka niin tahdonkin toisinaan ajatella.
Nyt olen sitten koonnut itseni, hakenut jälleen apua tuohon mielenhoitoon. Kehon hoito on tarkoitus aloittaa nyt. Uskon vakaasti että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Siispä ei kannata koittaa hoitaa yhtä ilman toista. Ja taasen: fyysisen olotilan parantuminen heijastelee varmasti suoraa myös henkisiin tunnelmiin, henkisen hyvinvoinnin parantumisella taas puolestaan tuppaa olemaan positiivinen vaikutus urheilu yms. motivaatioon. Ja syömiseen. Sikäli kun olen toivoton tunnemussuttaja. Tästä ajatusketjusta on omakohtaisia todisteita. Pari vuotta takaperin lenkkeilin viitenä päivänä viikossa, söin hyvin ja hoikistuin huomattavasti. Ja kas vain, olin silloin tasapainoisin ja iloisin vuosiin. Siihen siis pyritään. Jälleen kerran.
Aloituspaino on nyt 66kg (pituus 157cm). Tavoitepainokseni olen asettanut 58kg.
Miksi 58? En tiedä Se on aina ollut minusta kiva luku painoksi. Silloin olen myös turvallisesti normaalipainon puolella, jos painoindeksiä tahtoo tuijotella. Muista mitoista tulee lukuja sitten kun saan tänne opiskelijaluukkuuni jostain mittanauhan hankittua. Voi olla että menee jouluun, kun pääsen taas vanhempien lihapatojen äärelle.
Tästä lähdetään varovasti rakentelemaan uutta elämäntyyliä. Sisältönä liikuntaa ja fiksumpia vaihtoehtoja lautaselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti