Kuva kertoo enemmän...

...kuin mikään vaa'an luku. Otin nimittäin eilen - ensimmäistä kertaa ikinä - kuvallista todistusaineistoa siitä, miltä 64,5kg näyttää alle 160 senttisessä varressa. Se ei näyttänyt kovin hyvältä. Valokuvat on aivan kamalia, ja todistaa sen että peili on sata kertaa ystävällisempi. Peilin kautta itsensä näkee vain yläviistosta ja takaapäin vähän heikosti. Luulis motivaatiota löytyvän kun niitä katsoo aina tasasin väliajoin.

Julkiseen levitykseen nuo kammotukset eivät tule. Eivät ennen kuin on näyttää jotain after-kuvia siihen rinnalle. Sitten ei enää tarvitse katsoa että "tuolta minä näytän" vaan "tuolta silloin näytin (ja näin upea olen nyt!)".

Eilen jäätiin pitkän lenkin ansiosta miinusmerkeille kaloreiden kanssa, vaikka vatsan saikin illalla syödä täydeksi pähkinöillä ja jugurtilla. Tänään on nautittu hyvä aamiainen, kohta lähdetään koiran kanssa ulos ja sitten vielä hyvä kanaa ja kasviksia -ruoka, ennen illan juhlatarjoiluja. Toivoa sopii että kunnon ruuan syömisellä ennen juhlia kaikkien herkkujen mussuttaminen on vähän hillitympää. Tarjolla on kuulemma myös kasviksia dipattavaksi, pitää keskittyä enemmän niihin ja istua jossain muualla kuin karkki- ja sipsikulhojen vieressä.

Hauskoja juhlia kaikille ja onnea uudelle vuodelle 2012! Juhlikaa turvallisesti, että saa katsella seuraavaa vuottakin kahdella silmällä :)

Lisää numeroita

Oltiin kuin oltiinkin oikeasti kaksi tuntia jalan päällä. Reippaalla kävelytahdilla ShapeUp näytti, että lenkin jälkeen oltiin kulutettu aamiainen ja vielä vähän enemmän. Siitä tuli hyvä mieli :) Vaikka olenhan tietoinen että moisen applikaation kalorinäyttö on suuntaa-antava. Mutta antoi suuntaa nyt ainakin sitten parempaan päin.

Puolessa välissä lenkkiä iski kamala nälkä. Onneksi en ottanut rahaa mukaan, olisin nimittäin muuten kävellyt ostamaan ison säkin karkkia. Teki niin paljon mieli! Kotona sitten oikeaa ruokaa masuun. Kanaa ja kasviksia, hieman raakoja cashew-pähkinöitä. Jälkkäriksi vihreää teetä. Nyt mietin pitäiskö ottaa pipari vielä teen kaverina. Mutta lähtihän tää päivä ihan kivasti käyntiin vaa'an ilkimyksestä huolimatta. Pää pystyyn ja ulkoilemaan, se ei taida tuo vaa'an luku haaveilemalla muuttua!

Muistin vihdoin ennen uloslähtöä ottaa niitä muita mittoja! Ja täällähän oli kaksi mittanauhaa niin että voin toisen viedä mukanani kun koulu taas alkaa. Viikottain en ala senttejä kyttäämään, tuskin ne niin ripeästi muuttuvat. Oisko kerran kuussa hyvä väli?

Vyötärön mittasin navan kohdalta. Siis vähän alempaa kuin ohjeistettu, mutta mua kiinnostaakin mitä tapahtuu kaikkein pulleimmalle kohdalle. Ja hyi mitä mittanauha näytti. 91,5cm. Siis mä olen jumankauta melkein METRIN leveä!! Ei tunnu hyvältä. Toi pitää saada alas. Ihan jo terveydenkin vuoksi. Diabetes ja sydäntaudit vaanii nurkan takana, jos meno ei muutu.

Takamus oli muhkuraisimmasta kohtaa reilun metrin verran (100,5cm), että kavetua saisi sekin. Reiden mitaksi leveimmästä kohtaa tuli 59cm. Että ei ihme jos tulee hiertymiä kesällä hame päällä...

Vyötärön alkutavoitteena on se lääkäreiden suosittama 79cm, jolloin ollaan diabetesriskissä ns. "normaalissa". Lopputavoitteeksi voisi pistää senteissä vaikka 73 tai 75cm. Ettei olla ihan rajalla. Tosin mulla ei ole oikeasti mitään hajua miltä esim. 75cm näyttäisi. Joten ei jos, vaan KUN homma etenee niin katsotaan miltä mikäkin mitta oikeasti näyttää, ja mikä vaatekoko menee mukavasti päälle minkäkin mittaisena. Tahtoisin mahtua jatkossa ainakin kokoon 36. Koko 34 ois aika superia jo. We'll see. Asia kerrallaan. Baby steps, baby steps.

Gotta try harder

Kuten hieman pelkäsin, oli vaa'alla käynti isku kasvoille. Pahemminkin olisi voinut olla, tiedostan kyllä sen, mutta kyllähän sitä aina toivoo kunnon pudotusta. Nyt kuitenkin luku oli 64.5kg. 200g laskua viime viikon alkupudotukseen. Tekisi mieli mököttää koko päivä ja syödä karkkia ja poppareita, katsoa vaan leffoja ja ahdistua. Yritän nyt kuitenkin tsempata itseäni ottamaan tämän vain entistä suurempana motivaattorina: Ensi viikolla näytetään tolle rakkineelle!

Ensi viikolla olen itse asiassa perhelomalla, ja epäilen vahvasti ettäkö hotellissamme olisi vaakaa. Täytyy ehkä tiedustella ensi perjantaina respasta, kai siellä joku kuntosali tai muu on mistä löytyis myös vaaka niin että vois ottaa painon. Liikkuminen on loman aikana rajoittunut lähinnä kaupunkikävelyyn. Täytyy harrastaa sitä sitten paljon ja olla aktiivinen turisti ;) Ja toivoa, ettei Lontoon säät ole... no... sellaset mitä Suomessa on nyt ollut. Mutta aina voi yrittää tsempata myös matkaseuralaisia kävelemään ennemmin kuin kulkemaan metrolla. Tai bussilla. Mulla on suostutteluun etulyöntiasema, koska olen käynyt kaupungissa ennenkin, vanhempani eivät. Voin siis kirkkaasti vakuutella että matkalla on KAIKKEA mielenkiintosta nähtävää, ei kannata olla kulkuneuvoissa!

Loppuun motivaatioboostaus, ettei menis mökötykseksi ja mussutukseksi tämä päivä.

Taidamme laittaa koiran kanssa sadepalttoot niskaan ja lähteä pariksi tunniksi metsään.

Punnitusjännitys

Huomenna koittaa taas punnituspäivä. Eikä mikä tahansa punnituspäivä, vaan joulunjälkeinen punnituspäivä. Kaiken lisäksi se on taas... se aika kuukaudesta. Kyseisen seikan vaikutusta punnitustulokseen en tiedä tarkkaan. Jos vaaka näyttää epämieluisia lukuja, niin voinko lungisti todeta että "eeeei ole joulun vika enkä ole laiskotellut enkä syönyt herkkuja kun on nyt vaan huono aika kuusta...". Meneekö läpi?

Liikunta on edelleen aika rajoittunutta tuohon koiran kanssa ulkoiluun. Parempi sekin kun ei mitään. Melkein tosin kyllä jo odotan paluuta Tampereelle ja salin ulottuviin. Ja sinne ne käsipainotkin. Että pääsee sitten koittamaan tota dvd-rääkkiä ja katsomaan mitä sillä saa aikaan.

Syömisten suhteen raide on kuitenkin edelleen oikea. Kaikki menee ylös ja eilen jäin jopa miinuksille kun tuli tehtyä sen verran pitkä lenkki ton karvakorvan kanssa. Voisikin ennen illan lenkkiä lukea vähän muita blogeja motivaatioksi.

Takaisin ruotuun

Nyt on kolme päivää syöty ja juotu sen kummemmin mitään merkkailematta. Jouluruokia, kakkua, suklaata, juustoja ja viiniä. Jääkaapissa on vielä joulu- ja tapaninpäiväaterioiden rääppeitä, purkeissa pipareita ja kuivakaapissa suklaakonvehteja. Viinit onnistuttiin juomaan kaikki. Kumma juttu.

Nyt on kuitenkin sikäli paluu ruotuun, että syömisten merkkaaminen ylös alkoi taas tänään. Jokainen suupala on taas ikävästi ylhäällä ja se hieman rajoittaa mitä tulee mussutettua. Ehkä.

Positiivisena pidettäköön sitä, että tuo meidän koiramuori on pitänyt mut hyvin liikkeellä nämä mussutuspäivätkin. Ollaan tehty pitkiä kävelyitä aina siinä syömisen välissä ;) Nyt vaan hillitsen himoa mennä vaa'alle. Perjantain punnituspäivästä pidetään kiinni. Turha sitä nyt on mennä panikoimaan mitä tapahtui sille ensimmäiselle pudotukselle. Kyllä se perjantainakin sitten selviää, mikä on lopullinen joulutuomio.

Tuli muuten takapakkia sen sportti-dvd:n kanssa. Äidillä ei enää ollutkaan niitä käsipainoja, joita treeni vaatii. Ostan siis omat kun palailen takaisin kotio Tampereelle. En viitsi täältä alkaa ylimääräistä painoa roudaamaan. Mutta tammikuussa sitten! Nyt keskityn vaan koiraneidin kanssa ulkoiluun ja syömisen järkevöittämiseen.

Ihanaa muuten kun ei kerrankin tarvitse olla välipäiviäkään töissä. Saa pitää kunnon loman :)

Ensimmäinen numero

Se oli sitten ensimmäisen punnituksen aika. Reilu viikko aloituspainon tsekkailusta. Ja ha! Ruokasekoilusta huolimatta: 64,7kg! Reilu kilo siis lähtenyt :) Hyvä alku jouluun. Nyt voi sitten huomenna vähän herkutella. Täällä on nimittäin äiti laittanut laatikkoa ja muuta ihanaa. Kyllä kelpaa olla taas kotona! :)

Tiedossa tosin on että multa nää ekat kilot lähtee jokseenkin helposti. 63kg on aika semmonen "normipaino", johon pääsen helposti. Siitä alaspäin onkin sitten toinen juttu. Sinne en ole pysyvästi päässyt ikinä.

Nää kilothan on nyt lähtenyt pelkällä syömisellä. Liikunta on vielä ollut nollissa. Ilokseni tosin huomasin että se tilaamani sportti-dvd oli ehtinyt tänne ennen mua! Pääsen siis lomalla testaamaan mimmosta treeniä siitä irtois.

Mutta ensin huomenna SYÖDÄÄN! Masu täyteen herkkuja, kuten jouluna kuuluu. Puuskuttaa ehtii sitten joulun jälkeen.

Oikein makoisaa ja rauhallista joulua!

Huonoa ruokailua

Juu, ei lupaa otsikko hyvää ei. Mutta se on rehellinen. Tässä on nimittäin töissä oltu oikein syömisen kauhu-kuvastossa. Ainakin jos piti syödä "fiksusti" ja sillä tavalla laihduttamisen kannalta otollisesti. Viikonlopun duuneissa syöminen jäi välistä aivan liikaa ja päivä meni kamalassa nälässä ja ihan minikaloreilla. Lopputuloksena hillitön ahminta illalla kun pääsi rauhoittumaan kotiin ja ehti ajatella syömistä.

ShapeUpin kalorilaskenta ja ruokapäiväkirja toimii edelleen. Muutamana päivänä on kyllä mennyt punaiselle kun on tullut syötyä liikaa. Nostin ohjelmassa aktiivisuustasoa nyt kun töissä tulee käveltyä ja seisottua enemmän kun koulussa

Huomenna vielä viimeinen työpuristus ja sitten vielä iltajunalla kotiin vanhempien luo. Se tarkoittaa RUOKAA.  Mutta joulunahan saa herkutella. Kuhan mussutus ei (taas) jää päälle. Onneksi tosin tilaamani Jillian Michaelsin 30 Day Shred DVD on matkalla  sinne vanhempien luo, joten joulun jälkeen voi aloittaa tehokuurin ton kuntoilun kanssa. Se puoli on edelleen aivan retuperällä... Ja vanhempien luona on meidän kahdeksanvuotias pirteä koiramuorikin, joka kiskoo myös joulupossumeikäläisen ulos vähintäänkin kävelylle :)

P.S. Ai niin! Huomenna on eka punnitus. Täytyy myöntää, että jännittää mitä vaaka näyttää. Jännittää ja pelottaa. On tullut maisteltua töissä tarjottuja pipareita ja konvehteja... :/

Ruokapäiväkirja

Kuten jokainen painoaan pudottava tietää, ruokapäiväkirjan pitämistä pidetään avaimena onneen. Itselläni se on aina kaatunut ennemmin tai myöhemmin siihen, etten muista kirjoittaa juttuja ylös. Heti syömistilanteessa ei ehdi (eikä esim. koululla kehtaa kaivaa sitä vihkoa esiin) ja myöhemmin illalla ei oikein enää muista mitä on tullut syötyä. Määräarviokin alkaa iltasella jo heittää miten sattuu. Mutta ah ja voih! Nyt on kuulkaa teknologia tullut apuun tässäkin! Sen kummempia mainostamatta sanottakoon, että näin parin päivän testailulla ShapeUp mobiilisovellus on varsin toimivat vempele. Kulkee mukana ja on varsin näppärä täytettävä myös liikenteessä. 

 

Ottaessani ohjelman käyttöön, syötin sinne pituuteni ja painoni, tavoitepainon sekä toiveeni pudotustahdista. Päädyin naputtamaan pudotusvauhdiksi monessa paikassa toitotetun 0.5kg/vko suositusvauhdin. Ohjelman mukaan saan syödä päivässä 1345kcal. Siitä sitten vaan pyrkimään tavoitteeseen! Tällaisella pika-arvioinnilla sanoisin, että ongelmani on kalorien kasaantuminen päivän alkupuoliskolle. Lounaalla tulee syötyä niin massiivisesti opiskelijaruokalassa, että illalla nälän tullessa ei enää saisikaan syödä juuri mitään. Ei hyvä. Tuota lounasmättämistähän on harrastettu sillä logiikalla että "kun halvalla saa kunnon aterian ni tankataan" ja "koko rahan edestä". No ihan urpoa logiikkaahan nuo molemmat edustaa. Se että tankkaa itsensä överitäyteen puoliltapäivin, ei pidä nälkää poissa seuraavaan aamuun asti.

Tavoite yksi olkoon siis, että opettelen kontrolloidut annoskoot.
 
Tässä loman aikana onkin otollista syödä taas fiksumpia aterioita, sikäli kun tuo annoskoko-ongelma tuntuu todellakin keskittyvän tuonne koulun lounasruokalaan. Sitten kun alkaa lomalla tuo ruokailutahti ja -annokset olla fiksuja, niin ehkä niitä on sitten helpompi soveltaa myös koulumaailmassa, kun sinne paluun aika koittaa.

Punnitsemisesta sen verran, että mulla on edellisillä laihdutusyrityksillä ollut paha tapa pakkomielteisesti hyppiä vaa'alla jatkuvasti. Parhaimmillaan useita kertoja päivässä. Se ei ensinnäkään ole millään tapaa tarpeellista, eikä varmasti kovin tervettäkään noin niin kuin psyykkiseltä puolelta. Nyt pyrinkin siis suorittamaan punnituksen aina perjantaisin. Kerran viikossa tapahtuvalla tarkistuksella saa käsityksen suunnasta, ja toisaalta perjantaina punnittaessa tulee sitten motivaatiota viikonloppunakin pysyä ruodussa, varsinkin jos ei näytä suunta oikealta ;)

Ja taas mennään

Nyt mä laihdutan! Innosta puhkuen puuskutan lenkillä ja syön rehuja pari viikkoa. Alkuinnostus katoaa. Tuloksia ei näy. Ja kas, huomaan taas muutaman kuukauden päästä tekeväni saman urhean laihdutuspäätöksen, aina vain uudestaan. 

Että hei vaan hei! Olen siis Mimmu, 22-vuotias tamperelaistunut opiskelija. Oma peilikuva ei miellytä. Ei ole miellyttänyt.... No onkohan koskaan. Tämä on nyt elämäntaparemonttiyritys numero miljuuna. Tällä kertaa uusia metodeita käyttöön, yksi niistä on tämä blogi. Josko kirjoittelu ja mahdollinen vertaistuki potkisi eteenpäin myös silloin kun on tullut repsahdettua eikä tuloksia näy.

Joku joskus sanoi, että laihdutuksen ongelma on se, että tuloksia alkaa näkyä kunnolla  noin kahden kuukauden päästä projektin aloittamisesta. Hah. Sanomattakin on selvää, että jos tuloksia ei näy noin viikossa niin minä tuhahdan, heitän hanskat tiskiin ja työnnän käden namipussiin. Vähintään viikoksi eteenpäin.

Näin ennen joulua ei kukaan fiksu aloita yhtään mitään laihdutusprojekteja. En ole koskaan väittänyt itseäni fiksuksi. Tosin aloitusajankohdalleni on selitys. Onko selitys hyvä, sitä en arvioi, mutta jonkinlainen perustelu nyt kuitenkin löytyy.

Aloitin siis opiskelun täällä Tampereella tänä syksynä. Muutto, opiskelukiireet välivuosien jälkeen ja pimeä, sateinen syksy on aika killerikombinaatio pään hajoiluun. Menneiltä vuosilta tutun masennuksen oireet ovat hiipineet takaisin iholle, arki on ollut hieman turhan hankalaa ja aktiivisuustaso on pudonnut nollan alapuolelle. Lopputuloksena musta mieli ja ahdistava kroppa. Vaatteiden jatkuva tiukentuminen ei paranna mukavuusastetta. Eikä kyse ole siitä ettäkö pesisin niitä liian kuumassa, vaikka niin tahdonkin toisinaan ajatella.

Nyt olen sitten koonnut itseni, hakenut jälleen apua tuohon mielenhoitoon. Kehon hoito on tarkoitus aloittaa nyt. Uskon vakaasti että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Siispä ei kannata koittaa hoitaa yhtä ilman toista. Ja taasen: fyysisen olotilan parantuminen heijastelee varmasti suoraa myös henkisiin tunnelmiin, henkisen hyvinvoinnin parantumisella taas puolestaan tuppaa olemaan positiivinen vaikutus urheilu yms. motivaatioon. Ja syömiseen. Sikäli kun olen toivoton tunnemussuttaja. Tästä ajatusketjusta on omakohtaisia todisteita. Pari vuotta takaperin lenkkeilin viitenä päivänä viikossa, söin hyvin ja hoikistuin huomattavasti. Ja kas vain, olin silloin tasapainoisin ja iloisin vuosiin. Siihen siis pyritään. Jälleen kerran.

Aloituspaino on nyt 66kg (pituus 157cm). Tavoitepainokseni olen asettanut 58kg. 

Miksi 58? En tiedä Se on aina ollut minusta kiva luku painoksi. Silloin olen myös turvallisesti normaalipainon puolella, jos painoindeksiä tahtoo tuijotella.  Muista mitoista tulee lukuja sitten kun saan tänne opiskelijaluukkuuni jostain mittanauhan hankittua. Voi olla että menee jouluun, kun pääsen taas vanhempien lihapatojen äärelle.

Tästä lähdetään varovasti rakentelemaan uutta elämäntyyliä. Sisältönä liikuntaa ja fiksumpia vaihtoehtoja lautaselle.