Kaksi steppituntia takana enkä ole toistaiseksi murtanut nenääni saatika vuotanut verta mistään kohtaa. Kompuroinut olen toki, mutta jotenkin välttänyt totaalisen kaatumisen: voitto!
Mistä tiedän, että eilinen treeni meni hyvin? Ensimmäisen puolikkaan kohdalla tuntui että joko oksennan tai pyörryn. Hiki virtasi. Enpä ainakaan lintsannut! Mietiskelin alla olevaa lausetta treenin aikana ja koitin parhaani mukaan jatkaa yhtä täysiä.
Ruokailun suhteen on ollut muutamia repsahduksia. Kun päästää itsensä liian väsyneeksi ja nälkäiseksi ja kasaa päälle vielä huonon päivän on alamäki ihan taattu. Helppo lohtu kaikkiin ongelmiin tuntuu löytyvän suklaasta ja vehnäleivästä, vaikka oikeasti rakentavampi ratkaisu olisi tietysti syödä jotain fiksua ja käydä nukkumaan. Pöh. En nyt kuitenkaan ole itseäni kauheasti ruoskinut lipsahduksista, vaan pikemminkin taputtanut olalle kun olen silti mennyt salille ja tehnyt ja jumpannut sen sijaan että jäisin kotiin mököttämään. Asia kerrallaan kuntoon.
Eilisen treenin jälkeen katsoin muuten peiliin (ja vilkasin kyllä pari kertaa treenin aikanakin).
Peili-asteikolla hyvä treeni – en todellakaan ollut söpö yhtään millään asteikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti