Olen löytänyt uuden lempipaikkani maan päällä: hotjooga-sali. Oi ihanuutta! Tulkoon syksy, pimeä ja kylmä! Sinne voi paeta piiskaavaa sadetta ja jäätävää räntää.
Joogaharjoitus itsessään oli erilaista liikuntaa kuin minkä normaalisti miellän liikunnaksi. Mielestäni liikkuessa kuuluu hengästyä ja tulla vähän paha olo kun sykkeet on pilvissä. Joogasalissa hiki kyllä virtasi, muttei tiennyt virtasiko se liikunnan vai lämpölamppujen vuoksi. Sykkeet nousivat vain pari kertaa ja silloinkin vähän, ja hengittely oli jotain aivan muuta kuin pinnallista puuskutusta. Veikkaan kuitenkin, että kun syksy pääsee pidemmälle, opiskelu- ja työstressi saa pään hajoilemaan ja pelkkä oleminen on vaikeaa, on joogasali ja nuo rauhalliset harjoitteet paikallaan. Ja se lämpö. Mainitsinko jo että oli taivaallisen lämmintä?
Huomenna lämpimän joogasalin sijaan on vuorossa sitä kuvailemaani "normiliikuntaa" step-tunnin muodossa. Ja se on kuulkaa meikäläiselle extreme-urhelua se. Sykkeet nousee paitsi pompuista, myös silkasta kauhusta, kun näin kömpelön olennon laittaa loikkimaan jonkun hemmetin laudan yli ja ympäri. Hittolainen. Mutta koska kaveri on kehunut tuntia erittäin tehokkaaksi, on mentävä kokeilemaan. Kompuroinnin ja nenänmurtamisenkin uhalla. Saas nähdä kuin mun käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti