Nälkäpäivä

En mene ostamaan suklaata, en mene ostamaan suklaata, en mene ostamaan suklaata, en mene ostamaan suklaata...

Tänään on ollut k-o-k-o ajan nälkä ja nyt on kamala herkkuhimo. Ei hyvä.

Päivä on ollut aivan uskomattoman kaunis ja vietin vajaa kolme tuntia ulkona liikkeellä, kun ensin tein pienen kävelylenkin ja sitten vielä pyöräilin reilut pari tuntia. Kotiin tultua oli aivan hirveä nälkä (omppu ois ollu fiksu olla mukana...) ja siitä jäi sitten nälän tunne päälle. Milläköhän sitä sais kerrottua kropalle että on tässä kuule nyt jo syöty välipalaa, hedelmiä ja ihan kunnon ateriakin?! Ei tunnu menevän jakeluun. Taidan lähteä uudestaan kävelylle, jos vaikka aivotkin unohtaisi tämän humputuksen.

Haetaan tositarkoituksella: lenkkeilijä sisältäni

Edelleen se kadotettu lenkkeilystä nauttiva ihminen haussa. Tällä viikolla takana neljä, pääasiassa puolen tunnin, hölkkälenkkiä.

• Ensimmäinen lenkki oli tunnin rutistus ja jo alkumatkasta kunto vain loppui kesken! Masentavaa. Yritin sitten edes jotenkin juosta biisin tai pari ja kävellä välissä biisin verran. Onneksi edes venytin sitten lenkin pituutta niin että kulutus oli kuitenkin ok.
• Toinen lenkki oli noin puoli tuntia. Apualäähpuuheijaksa! Ei yhtään sen miellyttävämpi kokemus kun tuo ensimmäinenkään. Kaiken lisäksi penikat olivat ensimmäisestä lenkistä kipeät, ja ajoittain piti hölkätä ja kävellä kivun läpi. Inhottavaa.
• Kolmannella lenkillä penikat ilmoittelivat itsestään edelleen, mutta... MUTTA! Hölkkä tuntui helpommalta kuin kahdella ekalla kerralla! Innostuin fiiliksestä niin, että venytin pituutta hieman ja vaikka ajallisesti mentiin puolessa tunnissa, niin reittivalinnalla matka venyi. Illalla mielettömän hyvät tunnelmat ja muistin keskittyä niiden penikoidenkin venyttelyyn.
• Tänään kävin sitten viikon neljännellä hölkällä. Eilen pidin kelien vuoksi välipäivää, venyttelin vähän noita jalkoja ja tänään oli sitten jo kipukin vähän höllännyt. Ja ohhoh, sehän sujui tänäänkin ihan kivasti! Jaksoin juosta PALJON enemmän kuin viikon ensimmäisillä, enkä tuntenut kuolevani ennen kuin vasta viimeisessä ylämäessä, kun sykkeet nousivat aika hurjiin lukemiin.

Nyt alkaa olla uskoa, että se ilokin vielä löytyy sieltä jostain. Täytyy nyt vain sinnikkäästi käydä hölkkäämässä – kun homma helpottuu, tulee hauskuus mukaan kuvioihin. Ja venyttely, muista jumankauta se venyttely! Penikat alkaa tuntua jo ihan hyviltä, pohkeissa on vähän hiipivää jumia havaittavissa.

Nyt on ratsasteltu aallon harjalla motivaation suhteen. Itsekuri on ollut aika rautaa tämän viikon ja lautasella on nähty paljon kasviksia (vihreä parsa on sesongissa!<3) ja viikon ykkösherkku on rahka-marja-smoothie. Pitää myös nälkää hyvin ja on aamupalalla oiva vaihtoehto aamuina, jolloin tuo iänikuinen kaurapuuro ei inspaa sitten yhtään.

Tänään tein puolen tunnin lenkin lisäksi vielä 30 Day Shredin kakkostason. Hiki virtasi ja katotaan paljon sattuu huomenna. Huomiselle suunnitelmissa tunnin reipas kävelylenkki.

Näin sitä haetaan hyvää mieltä ja henkistä kesäkuntoa! Fyysiseen ei taida enää täältä ehtiä, mutta henkinen on melkein parempi ;) Niin ja vaaka oli eilen ensimmäistä kertaa taas 63 kg:n puolella. Alkaa tulla kiire jos pitää vielä saada 62 ruutuun ennen kuin kuukausi vaihtuu, mutta onpahan ainakin haastetta.

Vauhtia hakemassa

Edelleen hakusessa se taistelutahto ja raivo jolla puskea eteenpäin tätä projektia. Vaa'alle en nyt ole uskaltanut nousta. Mielialani ei ole sellainen, että kestäisin mitään iskua vasten naamaa.

Kuten olen aiemminkin tainnut mainita, en ole ehdottomuuksien ystävä. Nyt aion kuitenkin olla ehdoton, ja seuraava kuukausi on mentävä ilman herkkuja. Ihan vain osoittaakseni itselleni, että minä pystyn tähän. Huomenna täytyy siis käydä kaupassa ja täyttää jääkaappi hedelmillä ja vihanneksilla. Etenkin porkkanoilla, joista voi palotella valmiita tikkuja jääkaappiin, niin on jotain mihin turvautua kun on hankalaa. Muutoinkin rahka täytyy palauttaa päivittäiseen ruokavalioon, leipä ja hapankorput taas poistaa talosta (en ainakaan jälkimmäistä vetänyt paketillista tossa viime viikolla...).

Tällä itsetunnolla ja kropalla ei paljon kesäkeleistä ja -vaatteista nautita. Tarttis vissiin tehdä jotain, että sais edes henkisen kesäkunnon päälle. Onneksi on blogeja kuten Marian 178 days to go, joka on nyt ollut aikamoinen boostaus tässä kun kaivelen itseäni täältä epätoivon ja itsesäälin syövereistä. Minäkin tahdon pystyä tuohon! Hemmetti!

Back to Business

Olen hengissä. Vakavampi sairaustapaus perhepiirissä alkaa saada valoisampaa reunusta kun sairaalasta kuuluu hyviäkin uutisia. Olin pari viikkoa poissa maisemista ja nyt on aika taas kaivella positiivinen energia esiin, keskittyä myös hieman itseensä ja syödä ja liikkua paremmin. Paino on tässä kuukauden aikana noussut parilla kilolla (64,7kg as of yesterday -.-), ei kuitenkaan ihan lähtöruutuun asti, siitä olen tyytyväinen. Tavoitteena päästä nyt ensin tuon 63 kilon kautta takaisin 62,3 kiloon, mikä on ShapeUpissa ennen "lomaa" ollut alin luku. Aloitan lähtemällä jumppaan än yy tee nyt!