Muutos lähtee korvien välistä

Henkisesti rankkana päivänä – kuten tänään – huomaa pienet muutokset ajattelussa. Tällaisena päivänä niitä muutoksia voi myös tietoisesti harjoitella.

Olen tänään saanut huonoja uutisia.
Ensimmäinen ajatus:  Ostan tuon suklaamuffinin lohduksi.
Toinen ajatus, hyvin vikkelänä ensimmäisen perässä: Ei auta muffini, mutta illalla lähden kyllä lenkille selvittämään päätä.

Se on kuulkaa merkittävä muutos se, että oppii vähitellen korvaamaan tuollaiset höpöhöpö-lohturuoka-ajatukset paremmilla vaihtoehdoilla. Olen tietoinen siitä, että huonona viikkona tämä tuskin olisi vielä onnistunut. Tai ainakaan en olisi pysynyt päätöksessäni koko raskasta päivää aina iltaan asti. Mutta se, että pysyin päätöksessäni edes näin parempana viikkona, on jo edistysaskel. Tärkeä sellainen.

Illalla kotiin päästyäni olin uupunut. Aivot tuntuivat muussilta. Silmiä särki, päässä humisi. Koko päivän olin painanut töitä, osan ajasta itku kurkkua kuristaen. Kotiin päästyäni olisin voinut ajatella: "Ja tällasen päivän jälkeen vielä täytyy lähteä lenkille?!", mutta sen sijaan ajattelin "Tällaisen päivän jälkeen ansaitsen juoksulenkin!". Ja puolen tunnin hölkälle painelin. Musiikit pauhasi, pää selkisi, mieli sai ansaitsemansa tauon.

Nyt voi mennä nukkumaan sen sijaan että murehtisi koko yön. Huomenna astun vaa'alle ja toivon että viikon fiksu syöminen (keskiviikon namipäivää lukuun ottamatta, mut se on ihan ok) näkyy 62 kilon puolelle pääsyssä.